Työ on tärkeää – mutta se ei ole koko elämä. Se voi antaa paljon: rytmiä, merkitystä, yhteisöä, ylpeyden tunnetta. On hieno tunne tulla kotiin ja tietää, että on tehnyt jotakin hyödyllistä. Työssä voi löytää omia vahvuuksiaan, kasvaa ihmisenä ja jättää oman jälkensä tähän maailmaan.
Mutta muistakaa myös tämä:
Älkää jääkö kiinni työhön, joka syö teitä
sisältä.
Jos työ tuntuu turhalta, raskaalta tai johtaminen on niin huonoa, että se alkaa
kalvaa itsetuntoa, älkää ajatelko, että "näinhän tämä elämä nyt vain
on." Elämä ei ole tarkoitettu pelkäksi sinnittelyksi. On täysin sallittua
– ja viisasta – etsiä parempaa.
Työtä ei tarvitse rakastaa, mutta sitä pitää
pystyä kunnioittamaan.
Sen pitää antaa enemmän kuin se ottaa. Joskus se tarkoittaa hyvää tiimiä,
joskus mahdollisuutta kehittyä, joskus sitä, että työ ja vapaa-aika pysyvät
tasapainossa.
Kaikki työ on arvokasta, mutta kaikki työpaikat
eivät ole hyviä.
Sitä ei opeteta koulussa, mutta sen oppii kyllä ajallaan. Teillä on oikeus
etsiä työtä, jossa voitte olla omia itsejänne ja jossa teitä kohdellaan
oikeudenmukaisesti.
Tärkeintä ei ole, että löydätte heti “sen oikean”
työn, vaan että ette jää paikalleen pelkästä tottumuksesta tai pelosta.
Elämässä saa vaihtaa suuntaa. Saa aloittaa alusta. Ja saa sanoa: “Tämä ei riitä
minulle.”
Työ on osa elämää, ei sen tarkoitus.
Teidän arvonne ei koskaan riipu tittelistä tai palkkalaskelmasta. Se riippuu
siitä, millaisina ihmisinä elätte – ja sen tiedän jo: olette sydämellisiä,
vahvoja ja viisaita. Kulkekaa rohkeasti omaa polkuanne, mutta pysähtykää
välillä kysymään itseltänne: “Tuntuuko tämä omalta?” Se kysymys pelastaa
monelta harha-askeleelta.
Aku Eronen
Kommentit
Lähetä kommentti