On yksi aihe, josta puhuminen ei ole koskaan liian aikaista eikä liian myöhäistä: rakkaus. Se on kaunis ja voimakas voima - ehkä elämän suurin - mutta se ei aina ole yksinkertainen. Haluan kuitenkin kertoa teille, mitä elämä on opettanut minulle tästä asiasta.
Rakkaus ei ole sitä, että kadottaa itsensä
toiseen - vaan sitä, että löytää itsensä vielä selvemmin, toisen rinnalla.
Hyvä parisuhde ei vaadi teitä pienentämään itseänne, hiljentämään ääntänne tai
unohtamaan unelmianne. Se antaa tilaa kasvaa - yhdessä ja erikseen.
Te olette arvokkaita jo sellaisina kuin olette.
Jos joudutte jatkuvasti epäilemään itseänne, muuttamaan itseänne tai varomaan
sanojanne, se ei ole rakkautta vaan kontrollia. Rakkaus ei saa satuttaa
henkisesti, hämärtää omaa arvoa tai saada teitä tuntemaan itsenne pieniksi.
Älkää jääkö kiinni suhteeseen, joka syö teidän
itsetuntoanne tai tekee teistä varjoja itsestänne.
Se, että joku haluaa olla kanssanne, ei ole vielä syy jäädä. Vain se, että tuo yhdessäolo
tekee teistä parempia, vahvempia ja onnellisempia, on oikea syy pysyä yhdessä.
Parisuhteessa tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan
vastavuoroisuus.
Toinen ei kanna teitä koko matkaa, eikä teidän tarvitse kantaa häntä. Hyvässä
suhteessa jaetaan, kuunnellaan, riidelläänkin rakentavasti - ja aina palataan
toisen viereen, ei siksi että on pakko, vaan koska haluaa. Muistakaa, että
yksin oleminen ei ole epäonnistuminen.
Joskus yksin olo kasvattaa vahvemmaksi kuin huono seura koskaan voisi. Ja oikea
rakkaus - se joka todella sopii teille - ei katoa, jos odotatte hetken. Se
löytää teidät, silloin kun olette valmiita.
Ja kun se oikea rakkaus osuu kohdalle - te
tunnette sen. Se ei pelota, ei kahlitse, ei satuta. Se rakentaa. Se juurtuu
teihin kuin keväinen puu: hitaasti, mutta vahvasti.
Aku Eronen
Kommentit
Lähetä kommentti