Ajatuksia luonnosta, ympäristöstä ja kierrätyksestä

Kun olin teidän ikäisenne, maailma tuntui vielä melkein loputtomalta - metsiä riitti, vesi virtasi kirkkaana, ja ilmasta ei puhuttu muulla kuin sään yhteydessä. Nyt te elätte toisenlaisessa maailmassa: tiedostavammassa, mutta myös kuormittuneemmassa. Siksi haluan jakaa teille pari ajatusta, jotka ovat kasvaneet minussa vuosien myötä.

Luonto ei ole vain maisema - se on koti.
Kun astutte metsään tai katsotte merta, ette ole vieraalla maalla. Te olette osa jotakin paljon suurempaa. Luonto ei huuda äänekkäästi, mutta se puhuu niille, jotka pysähtyvät kuuntelemaan. Se opettaa kärsivällisyyttä, rytmiä, hiljaisuutta ja yhteyttä.

Ihminen ei omista luontoa, vaikka niin helposti luulemme.
Me lainaamme sitä tulevilta sukupolvilta - teiltä ja teidän jälkeenne tulevilta. Ja niin kuin kaikki laina, se täytyy palauttaa paremmassa tai ainakin kunnossa olevassa muodossa.

Ympäristöä ei tarvitse suojella täydellisesti - riittää, että tekee parhaansa.
Ei kukaan odota, että olisitte virheettömiä. Mutta pienillä teoilla on suuri vaikutus: lajittelu, kierrätys, harkitut ostokset, turhan kulutuksen välttäminen. Se ei ole muotia, se on vastuuta.

Kierrättäminen ei ole vanhojen pullojen lajittelua - se on asennetta.
Se on muistutus siitä, että mikään ei ole täysin ”pois”, kun sen heittää roskiin. Joka esineellä, jokaisella valinnalla on jälki. Ja kun oppii arvostamaan materiaa, oppii myös arvostamaan aikaa, luontoa ja ihmisiä.

Minä en kasvanut ympäristöhuolien aikakaudella, mutta olen oppinut arvostamaan sitä, mitä ei voi ostaa: puhdasta ilmaa, linnunlaulua, hiljaista hetkeä laiturin nokassa.

Teidän sukupolvenne tietää enemmän kuin minä tiesin nuorena - mutta silti toistan: älkää kantako koko maailmaa yksin harteillanne. Tehkää sen verran kuin voitte, ja tehkää se sydämellä.

Luonto ei vaadi sankareita. Se tarvitsee vain ihmisiä, jotka välittävät.

Aku Eronen