Haluan puhua teille aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret opiskelusta - ei pelkästään koulusta, tenteistä ja todistuksista, vaan siitä syvemmästä asiasta, jota oppiminen edustaa. Te olette nyt siinä iässä, jossa maailma avautuu uudella tavalla. Teillä on edessänne vuosia, jotka muovaavat teistä niitä aikuisia, joiksi olette tulleet ja tulossa.
Opiskelu ei ole pelkkää tietoa, vaan siltojen
rakentamista tulevaisuuteen.
Jokainen uusi asia, jonka opitte, rakentaa teille työkalupakkia. Ei siksi, että
tietäisitte aina vastaukset, vaan siksi, että osaisitte etsiä niitä. Ja joskus
tärkeintä on osata kysyä oikeat kysymykset.
Sivistys on vapauden muoto.
Kun ymmärrät maailmaa - historiaa, kieliä, tiedettä, ihmismieltä - sinua on
vaikeampi harhauttaa. Silloin et kulje toisten perässä umpimähkään, vaan pystyt
kulkemaan omaa polkuasi pää pystyssä, sydän auki.
Opiskelu kasvattaa kärsivällisyyttä.
Se ei aina ole helppoa eikä aina innosta. Mutta juuri niinä hetkinä, kun tekee
mieli luovuttaa, tapahtuu kasvu. Sillä maailma ei tarvitse vain nopeita
vastauksia - se tarvitsee ihmisiä, jotka osaavat pysähtyä, ajatella ja
ymmärtää.
Muistakaa myös, että kaikki oppiminen ei tapahdu
koulun penkillä.
Ihmiset opettavat. Elämä opettaa. Joka päivä on mahdollisuus oivaltaa jotain
uutta, jos pitää silmät ja korvat auki - ja sydän herkkänä.
Lopuksi: opiskelu ei ole kilpajuoksu, vaan
matka.
Ei ole tärkeintä, että tiedätte heti mitä haluatte tehdä. Tärkeintä on, että
ette lakkaa kysymästä, tutkimasta ja kasvamasta. Älkää pelätkö eksyä - monesti
juuri eksyessä oppii eniten.
Isoisä ja ukki kahdelle nuorelle ammattiin opiskelevalle

Kommentit
Lähetä kommentti